This site uses cookies to provide you with a more responsive and personalised service. By using this site you agree to our use of cookies. Please read our PRIVACY POLICY for more information on the cookies we use and how to delete or block them.
Artikkeli:

Tilapäisen työskentelyn aikaraja pidentynyt kahdesta vuodesta kolmeen

25 tammikuuta 2018

Maksetaanko yrityksessänne tilapäisen työskentelyn perusteella matkakustannusten korvauksia verovapaasti? Vuoden 2018 alusta on tullut voimaan lukuisia muutoksia verotukseen. Yksi niistä on tuloverolain 72 a §:n uudistus, jossa säädetään tilapäisestä työskentelystä erityisellä työntekemispaikalla. Uudistuksen myötä komennusmiesten verovapaiden päivärahojen maksamisessa sovellettavaa kahden vuoden tilapäisyyden aikarajaa pidennettiin kolmeen vuoteen. Taustalla on hallituksen päämäärä edistää työvoiman alueellista liikkuvuutta.

Ennen vuotta 2018 matkakustannusten korvausten verovapaudelle kolmannen vuoden osalta oli voimassa erityiset edellytykset, kun yleinen tilapäisen työskentelyn määräaika oli kaksi vuotta. Kahden vuoden ylittävältä ajalta matkakustannusten korvaukset olivat verovapaata tuloa ainoastaan silloin, kun verovelvollinen oli työmatkan takia yöpynyt erityisen työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa ja työ tehtiin työntekemispaikassa, joka oli yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. Vuoden 2018 alusta yleistä määräaikaa pidennettiin kolmeen vuoteen. Erityisiä edellytyksiä ei enää ole, ja työskentelyn tilapäisyyden aikaraja on kaikissa tilanteissa kolme vuotta.

Pidentynyttä aikarajaa sovelletaan myös sellaiseen työskentelyyn, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa. Mikäli kyse on tilanteesta, missä työskentely on alun perin sovittu kolmea vuotta pidemmäksi ajaksi tai tilanteesta, jossa työskentelyn kestoa ei ole mitenkään rajattu, kyse ei ole edelleenkään tilapäisestä työntekemispaikasta vaan varsinaisesta työntekemispaikasta. Muutos ei siten näihin viimeksi mainittuihin tilanteisiin vaikuta.

Muutos ei koske määräajan laskentatapaa, työmatkan määritelmää, erityisen työntekemispaikan käsitettä eikä muitakaan verovapaiden matkakustannusten korvausten maksamisperusteita.

Näyttää siltä, että uudistus selkeyttää tilapäisen työskentelyn tilanteita niin kustannusten korvauksia maksavan työnantajan kuin työntekijän näkökulmasta. Työntekijällähän on omassa verotuksessaan oikeus vaatia matkakustannuksia vähennettäväksi, ellei työnantaja ole maksanut työntekijälle kustannusten korvauksia. Lisääntyneitä elantokustannuksia työntekijä voi vaatia vähennettäväksi myös siltä osin kuin työnantaja ei ole kuluja korvannut.

Asiantuntijamme neuvovat mielellään kaikissa kustannusten korvauksia koskevissa asioissa.