Tilintarkastuksen laadunvalvonnan tulisi olla tilintarkastuksen laatua ja alaa eteenpäin vievää

Tilintarkastuksen laadunvalvonnasta, koulutusvaatimuksista ja niiden valvonnan tarpeesta on ollut kirjoitusta ja keskustelua (Kauppalehti, 12.9.2017). Puhuttaessa tilintarkastuksen laadusta tulisi laatu jakaa kahteen osaan; asiakkaan kokemaan laatuun ja tilintarkastussäännösten vaatimaan laatuun. Viranomaisten valvonta mittaa säännösten vaatimaa laatua. Asiakkaan kokema laatu on kokemusperäistä ja subjektiivista. Molempien mittaaminen on haastavaa. Kolutusta tarvitaan, se on selvää ja siitä pitää huolehtia.

Tilintarkastusyhteisöjen säännösten vaatimaa laatua mitataan monista eri suunnista; yhtiön oma sisäinen laadunvalvonta, tilintarkastusketjun laadunvalvonta ja viranomaisten suorittama laadunvalvonta. Näin on ollut ja näin edelleen on. On tärkeää, että laatu on hyvää ja se edistää tilintarkastuksen uskottavuutta sekä pienentää odotuskuilua sen välillä, mitä asiakas odottaa tilintarkastajalta ja mitä tilintarkastaja voi rippumattomuden puitteissa tehdä. Yksin työskentelevät tarkastajat eivät välttämättä joudu laadunvalvonnan kohteeksi yhtä monesta suunnasta.

Haasteena on, että laaduntarkastuksessa ei tällä hetkellä nähdä metsää puilta. Laaduntarkastuksen tulisi ohjata tarkastusta laadukkaampaan suuntaan. Mikäli juututaan yksittäisen standardin (tilintarkastus standardit ovat ovat yli 1000 sivua) osalta miettimään, miten yksittäistä standardia on tarkastuksessa seurattu ja miten se on dokumentoitu, miettimättä kokonaisuutta ollaan väärällä tiellä. Hyvä tilintarkastustyökalu /- järjestelmä tekee tarkastuksesta tehokasta ja auttaa dokumentoinnissa. Dokumentointi on osa työtä ja auttaa hyvän tasaisen laadun tekemisessä. Tarkastusjärjestelmä on kuitenkin vain työväline, myös ammatilliselle harkinnalle ja ammattitaidolle tulee antaa arvoa. Tarkastetaanko oikeita asioita sen varmistamiseksi antaako ”tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta” (tästä tulee lausua tilintarkastuskertomuksessa)? Tämä vaatii kokonaisharkintaa, miettimistä sen osalta missä riskit aidosti ovat ja miten niitä riskejä kontrolloidaan ja miten tarkastetaan. Tässä pitäisi olla fokus.

Hollantilainen kollegani tuumasi aikoinaan laaduntarkastuksen jälkeen sarkastisesti, että ”miten pystyt dokumentoimaan ja näyttämään, että joulupukkia ei ole olemassa?”.  Hollannin laaduntarkastuksessa muoto on ennen asiaa. Jonkin aikaa on huolestuttavasti näyttänyt, että olemme Suomessa ajautumassa samaan suuntaan.