Edunvalvontavaltakirja on osa onnistunutta jäämistösuunnittelua

Edunvalvontavaltakirja on osa onnistunutta jäämistösuunnittelua

Koronakriisi tuli kaikille yllätyksenä. Monissa se on herättänyt epävarmuutta ja pelkoa omasta terveydestä, mutta myös huolta läheisten taloudellisesta pärjäämisestä, mikäli itselle sattuisi jotain. Kriisin myötä jäämistösuunnittelun tarve ja tärkeys on korostunut.

Jäämistösuunnittelulle on useita keinoja. Erilaisten testamenttityyppien ja -määräysten hyödyntäminen on keskeinen osa onnistunutta jäämistösuunnittelua. Myös edunvalvontavaltakirja, avioehto- ja ositussopimukset, henkivakuutussopimuksen edunsaajamääräykset, lahjoitukset ja lahjanluonteiset kaupat sekä perinnöstä luopuminen ovat osa keinovalikoimaa. Kansainvälinen ulottuvuus tuo jäämistösuunnitteluun vielä omat erityispiirteensä, mikäli perheenjäseniä asuu ulkomailla. Parhaimpaan lopputulokseen päästään, kun asiaa lähestytään kokonaisuutena eri keinoja yhdistelemällä huomioiden lakisääteiset rajoitukset, kuten esimerkiksi lesken ja lakiosaperillisten oikeudet.

 

Edunvalvontavaltakirja jää jäämistösuunnittelussa usein liian vähälle huomiolle

Oman näkemykseni mukaan edunvalvontavaltakirja tulisi testamentin tavoin olla laadittuna jokaisella täysi-ikäisellä henkilöllä. Kyseessä ei ole pelkästään ikääntyvien asia. Edunvalvontavaltakirjassa jokainen voi itse etukäteen ja varsin vapaasti järjestää talouteen, terveyteen ja yritysvarallisuuteen liittyvien asioiden hoidon sen varalta, että oma toimintakyky tilapäisesti tai pysyvästi heikentyisi. Valtakirjassa määritellään valtuutettu sekä valtuutetun edustusvallan laajuus. Valtuutetuksi kannattaa valita luotettu henkilö, kuten puoliso, lapsi, lähisukulainen tai ystävä. Lisäksi valtuutetulle kannattaa nimetä sijaisia.

Usein virheellisesti oletetaan, että esimerkiksi aikuinen lapsi tai puoliso voi hoitaa läheisensä puolesta asioita ilman asianmukaisia valtuutuksia. Työssäni olen nähnyt tilanteita, joissa jotakin ikävää on jo ennättänyt tapahtua. Esimerkiksi henkilö on voinut vammautua onnettomuudessa niin, että seuraukset ovat vaikuttaneet henkilön oikeustoimikelpoisuuteen. Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole ennätetty tehdä, henkilö on joutunut yleisen edunvalvonnan piiriin.

Suomessa Digi- ja väestötietovirasto toimii holhousviranomaisena, joka selvittää henkilön edunvalvonnan tarpeen ja määrää tarvittaessa edunvalvojan. Tällöin jäämistösuunnittelun keinovalikoimat pienenenevät merkittävästi, koska lähtökohtaisesti edunvalvoja ei voi tehdä edunvalvonnan piirissä olevan henkilön puolesta varallisuutta vähentäviä toimia. Lisäksi edunvalvojaa sitoo varojen lahjoituskielto. Esimerkiksi perheyrityksen sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen lahjoituksin tai alihintaisella kaupalla on tässä tapauksessa käytännössä mahdotonta. Edunvalvontavaltuutus on huomattavasti yleistä edunvalvontaa joustavampi tapa järjestää asioiden hoito.

 

Valtakirja tulee laatia mahdollisimman tarkasti

Edunvalvontavaltakirja on määrämuotoinen asiakirja, kuten testamenttikin. Se tulee laatia mahdollisimman kattavasti ja erilaiset tilanteet tulee yksilöidä, jotta valtuutus voidaan saattaa myöhemmin voimaan. Valtakirjan avulla on mahdollista toteuttaa myös jäämistösuunnittelua lahjoituksin. Tällöin lahjansaaja, lahjankohde ja perusteet lahjanantamiselle tulee olla tarkasti yksilöitynä yleisluonteisen lauseen sijaan. Näin toimittuna myös sukupolvenvaihdos perheyrityksessä voidaan aloittaa tai saattaa loppuun lahjoituksin.

Edunvalvontavaltakirja allekirjoitetaan kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa, ja sitä säilytetään paikassa, josta se tarpeen tullen voidaan löytää. Valtuutus tulee voimaan, kun henkilö on menettänyt kykynsä hoitaa asioitaan, ja kun holhousviranomainen on alkuperäisen valtakirjan ja lääkärinlausunnon perusteella sen vahvistanut. Holhousviranomainen valvoo valtuutetun toimintaa, mutta valvonnan laajuuteen on mahdollista vaikuttaa edunvalvontavaltakirjaan kirjatuilla ehdoilla.

Jäämistösuunnittelu ei ole pelkästään verotuksen optimointia, vaan oman tahdon ilmaisua siitä, missä laajuudessa ja kenelle omaisuuden halutaan siirtyvän kuoleman jälkeen tai jo elinaikana. Yleensä ei-verotukselliset motiivit, kuten perheenjäsenten tarpeet, perhedynamiikka ja yritysvarallisuuden osalta yrityksen etu ovat suunnittelua ohjaavia tekijöitä. Jäämistösuunnittelu sisältää paljon yksityiskohtia ja usein asiantuntijan apu on tarpeen. Tärkeää on kuitenkin ensin pohtia rauhassa omia toiveitaan.