Mikä kaksoisolennaisuusanalyysi? Asiantuntija avuksi ESG-terminologiaviidakkoon

CSRD-direktiivi tuo mukanaan uudet vaatimukset kestävyysraportoinnille. Asiantuntija kehottaa kaikkia yrityksiä perehtymään omaan raportointivelvollisuutensa pian, sillä niitä ei enää pääse pakoilemaan. Liikkeelle lähdetään kaksoisolennaisuusanalyysilla.

CSRD-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive) edellyttää sen piiriin kuuluvien yritysten raportoivan kestävyystietonsa vuoden 2024 liiketoiminnasta uusien ESRS-standardien (European Sustainability Reporting Standards) mukaisesti.

Isoja yrityksiä läpivalaistaan tarkemmin, ja niillä on kattava raportointivelvollisuus. Vaikka kestävyysraportointi on ensi vaiheessa pakollista vain listatuille suuryrityksille, niistä moni edellyttää vapaaehtoista raportointia myös pienemmiltä kumppaneiltaan.

”Pienellä tai keskisuurella B2B-yrityksellä voi olla itseään moninkertaisesti suurempi asiakas, jolloin sen koko olemassaolo saattaa olla riippuvainen siitä, täyttääkö se seuraavassa kilpailutuksessa suuren asiakasyrityksensä asettamat ESG-kriteerit”, Nina Kokkonen, BDO:n Senior Manager, Sustainability Advisory Services, kertoo.

Kokkonen kehottaa kaikkia yrityksiä selvittämään omat raportointivelvollisuutensa tai ainakin alkamaan valmistautua raportointiin, jota ei kauaa pääse pakoilemaan.

Mistä kaksoisolennaisuusanalyysissä on kysymys?

Kestävyysraportointiprojektin alkuvaiheessa yrityksen tulee määritellä omalle liiketoiminnalleen olennaiset kestävyysteemat ja niille mittarit. Tätä määrittelyä nimitetään monimutkaisen kuuloisella nimellä, kaksoisolennaisuusanalyysiksi.

”Kestävyysraportoinnin perustana on kaksoisolennaisuusanalyysi. Jos se on tekemättä, on nyt oikea aika pohtia sen laajuutta ja mitä kaikkea siihen kuuluu”, Nina Kokkonen toteaa.

Analyysi aloitetaan tunnistamalla sidosryhmät ja yrityksen liiketoiminnan vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten priorisoimisessa on tärkeää kuulla sidosryhmien odotuksia ja näkemyksiä.

Seuraavaksi määritellään ja priorisoidaan ESG-teemoihin liittyvät taloudelliset riskit ja mahdollisuudet.

Kolmannessa vaiheessa kartoitetaan aiempien määrittelyjen myötä relevanteiksi nousevat standardit ja niiden sisällä olennaiset raportointivaatimukset ja datapisteet.

Lopputuloksena syntyy lista raportointivaatimuksista ja datapisteistä, jotka yrityksen tulee raportoida kestävyysraportoinnissaan.

Ajan tasalla olevaa täsmäosaamista

Vastuullisuusraportointi on laaja ja monimutkainen kokonaisuus, jota sääntelevä lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti. Tietojen päivittämisen tarve on jatkuvaa.

Mitä vaikeammaksi ja työläämmäksi yritysjohto kokee kestävyysraportoinnin käynnistämisen, sitä fiksumpaa on Kokkosen mukaan harkita, olisiko järkevää etsiä avuksi kokenut asiantuntija, joka tietää ajantasaisimman lainsäädännön ja sen vaikutukset ESG-johtamiseen ja raportointiin.

”Osalla yrityksistä on hyvinkin vahvaa osaamista toimialansa vastuullisuusasioihin, mutta osa kaipaa silti tukea nopeasti muuttuvan ESG-regulaation hallitsemiseksi.”

Kansainvälisen asiantuntijayrityksen ESG-asiantuntijalla on taustatukenaan koko globaalin verkoston osaaminen lakiosastosta ympäristöön. Kokkosen mukaan moni asiakas on päättänyt, että hyödyntää mieluummin täsmäosaamista kuin lähtee rekrytoimaan osaajaa, jolle asetetaan tavoitteeksi hallita kaikki ESG-liitännäiset asiat.

Kaksoisolennaisuusanalyysin työmäärään vaikuttaa se, millä laajuudella projekti tehdään, sidosryhmiä osallistetaan ja miten paljon yrityksellä on valmiiksi tarjolla ESG-dataa, kuten riskejä ja sertifikaatteja analyysien pohjalle.

Alkuvaiheen jälkeen osaksi normaalia raportointia

Yritys voi itse vaikuttaa raportoinnin laajuuteen. Osa tyytyy lainsäädännön vaatimaan minimitasoon. Toiset tekevät enemmän ja huomioivat asioita, jotka ovat merkityksellisiä omille sidosryhmille. Silloin raportoinnista syntyy pitkäjänteistä arvoa yritykselle.

Suurin hyöty syntyy, kun kaksoisolennaisuusanalyysi implementoidaan osaksi nykyistä operatiivista toimintaa. Siten yrityksellä on täydet valmiudet ESRS:n mukaiseen sidosryhmien osallistamiseen ja taloudellisten ESG-riskien tunnistamiseen itsenäisesti käyttöönottovaiheen jälkeen.

”ESG-raportoinnin käynnistäminen on suurempi urakka kuin moni uskoo ja valtava oppimiskokemus ensimmäiselle parille vuodelle. Pohjatyöhön kannattaa panostaa. Raportointiin suhtautumista helpottaa asennoituminen siihen enemmänkin vastuullisuuden laatujärjestelmän rakentamisena kuin pelkkänä raportointiharjoituksena”, Kokkonen toteaa.