Kestävyysraportoinnin hullu vuosi 2025

Kestävyysraportointia valmisteltiin vuosia, ja juuri kun ensimmäinen aalto raportoijia oli julkaisemassa ensimmäisiä raporttejaan, EU-komissio yllätti ilmoittamalla, ettei viimeistä sanaa ollutkaan vielä sanottu. Tässä alun perin Tilisanomat 6/2025 -lehdessä julkaistussa artikkelissa tiivistetään vuoden 2025 tapahtumat kestävyysraportoinnin saralla. Artikkelia on täydennetty vuoden lopun uutisilla.

Tiedäthän vuoristoradan ensimmäisen ylämäen: Vaunu kapuaa hitaasti, matka tuntuu kestävän ikuisuuden ja jännitys ehtii tiivistyä melkoisesti ennen kuin matka vihdoin alkaa. Tämä vertaus tuli mieleeni, kun pohdin kestävyysraportoinnin lyhyttä mutta värikästä historiaa. Kestävyysraportointia valmisteltiin vuosia ja juuri kun ensimmäinen aalto raportoijia oli julkaisemassa ensimmäisiä raporttejaan, EU-komissio yllätti kaikki!

Tiivistän tässä artikkelissa, mitä kestävyysraportoinnin sääntelyssä on tapahtunut vuoden 2025 aikana, ja tähyilen vähän myös tulevaan – kauanko matka vuoristoradassa jatkuu ja ketkä ovat jatkossa mukana?

Matkaa oli valmisteltu kauan

Kestävyysraportointivelvollisuuden alkua odotettiin ja valmisteltiin vuosia. Tuleva lainsäädäntö vaati merkittäviä panostuksia monelta sidosryhmältä ja ylämäki tuntui paikoin raskaalta. Alla mainittujen lisäksi myös mm. rahoittajat, konsultit ja analyytikot valmistautuivat raportoinnin alkamiseen.

Viranomaiset implementoivat kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) määräykset kansalliseen lakiin.
Soveltamisalaan kuuluvat kestävyysraportointiyritykset (KPL 7:2 §) investoivat osaamiseen, tietojärjestelmiin ja ulkopuolisiin palveluihin, sekä rakensivat prosessit tiedon keruulle, yhdistelylle ja raportoimiselle.
Tilintarkastajat hankkivat kestävyysvarmennuksessa tarvittavan pätevyyden (KRT), investoivat osaamiseen sekä rakensivat varmennusprosesseja, ohjeistusta ja työpapereita.
Ohjelmistoyritykset rakensivat uusia tai kehittivät vanhoja järjestelmiään kestävyysraportoinnin tueksi.
Valvovat viranomaiset investoivat osaamiseen, rakensivat uusia valvontaprosesseja, laativat ohjeistusta ja perustivat vaadittavat hyväksymisjärjestelmät varmentajille.

Alkuvuonna 2025 ensimmäiset kestävyysraportointivelvolliset yritykset (myöh. 1. aalto) oli juuri pääsemässä vauhtiin eli julkaisemassa ensimmäisiä kestävyysraporttejaan. Myös toisen aallon yritykset olivat jo lähteneet laiturilta ja valmistautuvat raportointiinsa, jonka oli määrä alkaa kaudesta 2025. Kolmannen aallon oli määrä julkaista ensimmäiset raporttinsa kaudesta 2026.

Vuoden alussa alkoi tihkua huhuja siitä, että voimassa ollut kestävyysraportointilainsäädäntö ei ehkä ollutkaan vielä lopullinen. Euroopan komissio julkaisikin 26.2.2025 ensimmäisen Omnibus-pakettinsa (Omnibus I), johon sisältyi lukuisia kestävyysraportointisääntelyä koskevia muutosehdotuksia.

Toinen ja kolmas vaunu jäivätkin laiturille

Omnibus I:sta huolimatta ensimmäinen vaunu eli 1. aallon yritykset jatkoivat raportointimatkaansa kaudelta 2024. Ne raportoivat myös kaudelta 2025.

Muut matkaansa valmistautuvat yritykset sen sijaan jäivät laiturille odottamaan lisätietoja, sillä voidakseen rauhassa käsitellä kaikki muutosehdotuksensa, komissio pysäytti koneiston ja sääti pikaisesti nk. Stop the clock -direktiivin. Tällä säädöksellä 2. ja 3. aallon yritysten raportoinnin alkua lykättiin kahdella vuodella ja niille annettiin enemmän aikaa valmistautua. Komissio halusi välttää tilanteen, jossa nämä yritykset raportoisivat nykyvaatimusten mukaisesti kerran tai kaksi, kunnes raportointivaatimukset mahdollisesti muuttuisivat tai poistuisivat niiltä kokonaan.

Stop the clock -direktiivin mukaiset muutokset kirjanpitolain alkuperäisiin portaittaisiin voimaantulosäädöksiin hyväksyttiin eduskunnassa 14.11.2025.

Ensimmäisen vaunun toista ylämäkeä kevennettiin

Stop the clock -säädökset eivät koske raportointinsa jo aloittanutta 1. aaltoa. Näidenkin yritysten osalta muutokset raportoinnissa haluttiin kuitenkin pysäyttää ja taata tasainen matka uusia säädöksiä odotellessa. Komissio antoi 1. aallon yrityksille pikahelpotuksia raportointiin nk. Quick fix -asetuksella, joka lykkää ESRS-standardien vaiheittain voimaan tulevien tietovaatimusten raportoinnin aloittamista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaudelta 2025 laadittava kestävyysraportti voi olla saman sisältöinen kuin kaudelta 2024 laadittu raportti – olettaen että toiminta pysyy samana. Pikakorjaukset annettiin komission toimesta asetuksena ja ne tulivat voimaan marraskuussa, joten ne voi huomioida tilikauden 2025 kestävyysraportoinnissa.

Omnibus I -ehdotuksiin sisältyi muutosehdotuksia myös EU-taksonomian mukaiseen raportointiin, joka on osa kestävyysraportointia. Myös taksonomiaraportointiin ehdotettiin helpotuksia, jotka voisivat koskea jo kautta 2025. Ne eivät kuitenkaan ole vielä tulleet voimaan.

Jatkossa ylämäet ovat loivempia

Komissio ehdotti Omnibus I:ssa myös sellaisia muutoksia, joilla on kauaskantoisempia vaikutuksia kestävyysraportointiin. Yksi niistä liittyy kestävyysraportointistandardeihin eli ESRS-standardeihin, joita kestävyysraporttien laatimisessa on noudatettava. ESRS-standardeja haluttiin keventää ja selkiyttää.

ESRS-standardeja laativa EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) antoi komissiolle uudistetut standardit 3.12.2025 nk. teknisenä lausuntona. Komissio valmistelee seuraavaksi delegoidun säädöksen, jota odotetaan voitavan soveltaa vuoden 2027 kestävyysraportoinnissa. Aikaisempikin soveltaminen saatetaan sallia, mutta vuodesta 2025 raportoidaan vielä vanhoilla standardeilla. Uudistetuista standardeista voidaan kuitenkin jo nyt hakea tulkinta-apua epäselviin kohtiin.

Uudistetut ESRS-standardit eivät tule muuttamaan kestävyysraportoinnin kokonaisuutta tai perusperiaatteita. Raportointivaatimuksia ja yksityiskohtaisia tietopisteitä on kuitenkin vähennetty merkittävästi ja standardin tekstiä sekä rakennetta selkiytetty. ESRS-standardien uudistus on erittäin tervetullut – tästä vallitsee laaja yksimielisyys.

Raportointimatkalle tulee uudet kokorajat

Omnibus I:n kenties merkittävin kestävyysraportointiin liittyvä muutosehdotus koskee raportointivelvollisuuden rajoja. Komissio halusi korottaa rajoja reippaasti vapauttaen näin valtaosan yrityksistä velvollisuudesta matkustaa kestävyysraportoinnin vuoristoradalla. Komissio, neuvosto ja parlamentti tekivät kukin ehdotuksensa raportointivelvollisuuden uusiksi rajoiksi ja kolmikantaneuvotteluissa päädyttiin seuraaviin rajoihin:

yli 1000 työntekijää JA
liikevaihto 450 miljoonaa euroa (taseen loppusummalla ei ole merkitystä)

Neuvoston ja parlamentin on vielä hyväksyttävä muutokset virallisesti, joten lopullisia päätöksiä ja lakitekstejä joudutaan vielä odottamaan.

Pienemmille suositellaan possujunaa

Kestävyysraportointivelvollisuuden ulkopuolelle jäävillä yrityksillä on useita vaihtoehtoja raportoida vastuullisuudestaan. Niiden on esimerkiksi mahdollista lähteä kestävyysraportoinnin vuoristoradalle vapaaehtoisesti, jos pää ja vatsa kestävät kaikki matkan mukanaan tuomat velvollisuudet. Ne voivat raportoida myös kevyemmin muiden raportointiviitekehysten mukaisesti.

Yksi kevyempi vaihtoehto on raportoida ei-listattujen yhtiöiden vapaaehtoiseen kestävyysraportointiin tarkoitetun VSME-standardin mukaisesti. Myös VSME-standardin on laatinut EFRAG. VSME on vaatimuksiltaan niin paljon ESRS-standardeja kevyempi, että uskallan kutsua sitä leikkisästi possujunaksi. Possujunan kyytiin uskaltavat kaikki mennä!

Omnibus I sisälsi ehdotuksen VSME-standardin aseman korostamisesta. Komissio julkaisikin heinäkuussa 2025 suosituksen, joka kannustaa pk-yrityksiä raportoimaan kestävyystietoja VSME-standardin mukaisesti. Samalla se julkaisi standardin kaikilla EU-kielillä. VSME-standardin tietovaatimusten on ajateltu muodostavan katon sille, mitä tietoa kestävyysraportointivelvolliset yritykset voivat arvoketjunsa pienemmiltä toimijoilta pyytää.

VSME-standardi on tarkoitus vielä hyväksyä virallisesti delegoidulla säädöksellä.

Matka jatkuu tavalla tai toisella

Kestävyysraportoinnin hullu vuosi 2025 on nyt päättynyt ja muutokset alkavat olla selvillä. Uusien kokorajojen ulkopuolelle jäävien yritysten on nyt pohdittava, jatkavatko ne matkaa vuoristoradalla vai siirtyvätkö ne possujunan tai jonkun muun luotettavan laitteen kyytiin. Tässä pohdinnassa on hyvä arvioida ja huomioida sekä sidosryhmien odotukset että kestävyyttä koskevat sisäiset ambitiot ja sitoumukset.

Yksi kestävyysraportointisääntelyn tavoitteista on ollut ohjata laina- ja investointirahoitus kestävämpiin kohteisiin ja tätä kautta vaikuttaa yritysten kestävyystekoihin, joista se raportoisi läpinäkyvästi, vertailukelpoisesti ja luotettavasti. Tiedon tarve rahoitus- ja muuta päätöksentekoa varten ei ole poistunut, kuten ei myöskään tarve todellisille kestävyysteoille. Yritysten onkin syytä jatkaa toimintansa kestävyyden sekä kestävyystiedon keruu- ja raportointiprosessien kehittämistä sekä integroida omalle toiminnalleen olennaiset kestävyysnäkökohdat johtamiseen, strategiaan ja liiketoimintaan.