Kevennetyt ESRS-vaatimukset – mitä yritysten on jatkossa raportoitava?

Euroopan komission Omnibus I -paketin myötä ESRS-kestävyysraportointivaatimukset ovat merkittävässä murroksessa. Päivitetyt luonnokset käsitellään vuoden 2026 aikana, ja niiden odotetaan tulevan pakollisiksi vuodesta 2027 lähtien, mahdollisesti vapaaehtoisena jo 2026. Uudistusten tavoitteena on selkeyttää EU:n kestävyysraportointia: keventää hallinnollista taakkaa, vähentää päällekkäisyyksiä ja varmistaa, että raportointi keskittyy aidosti olennaiseen. 

Tähän artikkeliin on koottu keskeisimmät kevennykset ja muutokset ESRS-standardeihin. 

Selkeämpi rakenne ja olennaisuuteen painottuva lähestymistapa

Yksi merkittävimmistä muutoksista koskee olennaisuusarviointia. Yritykset voivat jatkossa toteuttaa kaksoisolennaisuusarvioinnin top-down-mallilla, ja dokumentaatiovaatimuksia on kevennetty. Top-down-malli korostaa periaatetta, jonka mukaan raporttiin kuuluu vain päätöksenteon kannalta relevantti tieto – ei mekaanisesti täytettyjä listoja. Samalla osa-osa-aiheet poistuvat kokonaan. Ne korvataan selkeytetyllä rakenteella, jossa tietoja voi esittää joko teemoittain tai yrityksen oman johtamislogiikan mukaan.

Yrityksiä helpottaa myös se, ettei arvoketjutietoa tarvitse kerätä, jos sitä ei ole kohtuudella saatavilla. Tämä helpottaa etenkin pk-yrityksiä ja organisaatioita, joilla on monimutkaisia toimitusketjuja.

Ympäristöstandardien ”selkäranka” yhdenmukaistuu

Kaikki E-standardit noudattavat edelleen samaa rakennetta: politiikat, toimet ja resurssit, tavoitteet sekä määrälliset mittarit. Muutosten ydin on laajoista luetteloista luopuminen ja raportoinnin tiivistäminen keskeisiin vaatimuksiin. 

• Ilmastostandardissa (E1) helpotuksia näkyy esimerkiksi päästövähennystavoitteiden perusvuoden valinnassa sekä siinä, ettei päästöintensiteettiä tarvitse enää raportoida. Skenaarioanalyysien yksityiskohtaisista taulukoista luovutaan. 
• Saastumista koskevat vaatimukset (E2) kevenevät merkittävästi: kemikaaleihin ja mikromuoveihin liittyvät raportointivelvoitteet yksinkertaistuvat, ja aiemmat ainekohtaisten listojen raportointivaatimukset ohjeistetaan nyt vain tukimateriaaleiksi. 
• Vedenkäytön standardissa (E3) suurin muutos on, että merten luonnonvaroihin liittyvät vaatimukset siirtyvät  muiden aihestandardien, kuten E4:n, alle. 
• Biodiversiteettistandardissa (E4) raportointi keskittyy neljään pääteemaan – biodiversiteetin ajurit, lajiston tila, ekosysteemien kunto sekä ekosysteemipalvelut – ja laajoja esimerkkimittaristoja on supistettu. 
• Kiertotalouden standardissa (E5) raportointi keskittyy kohdistuen päämateriaaleihin (uusi määritelmä) ja standardiin on lisätty uusi vaatimus raportoitavalle jätteen määrälle, jonka loppusijoitusta ei tiedetä.

Sosiaaliset standardit tiivistyvät ja yksinkertaistuvat

S-standardit on rakennettu uudelleen yhtenäisellä logiikalla, joka seuraa muiden ESRS-standardien rakennetta (toimintaperiaatteet, toimenpiteet, tavoitteet). Useita yksityiskohtaisia tietopisteitä on poistettu, ja merkittävä määrä vaatimuksia on siirretty ESRS 2:een, mikä vähentää päällekkäisyyksiä. Työntekijöihin, monimuotoisuuteen ja työ-elämä-tasapainoon liittyviä raportointivelvoitteita on kevennetty – esimerkiksi johtoportaan ikäjakauman raportointivaatimus poistuu.  

Sidosryhmävuoropuhelun vaatimukset yhtenäistyvät standardien S2–S4 välillä korostaen aiempaa selkeämmin sidosryhmien näkökulmien huomioon ottamista päätöksenteossa. Yrityksen tulee kuvata, miten eri sidosryhmien näkökulmat ovat vaikuttaneet sen toimintaan raportointikauden aikana. Raportointia on täsmennetty erityisesti kanavien osalta.

Hallintomallit selkeytyvät: G1 kokee suurimman rakenneuudistuksen

Liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvän G1-standardin rakenne harmonisoidaan muiden ESRS-standardien kanssa, mikä karsii päällekkäisyyksiä ja tekee raportoinnista johdonmukaisempaa. Painopistettä on siirretty vastuulliseen liiketoimintakulttuuriin, toimittajasuhteisiin ja läpinäkyvyyteen. Samalla esimerkiksi pk-yrityksille suunnattu myöhästyneiden maksujen mittari poistuu sen aiheuttaman kohtuuttoman hallinnollisen kuormituksen vuoksi. 

Asiantuntijanäkökulma: hyötyjä, mutta myös riskejä

Yritysten kannalta uudistukset tekevät kestävyysraportoinnista aiempaa käytännönläheisempää. Vapaampi esitystapa ja tiiviimpi rakenne tukevat etenkin pk-yrityksiä ja niitä organisaatioita, joilla olennaisuusarviointi on jo tehty ja joita aiemmat laajat tietopistevaatimukset kuormittivat.

Samalla muutoksiin liittyy todellisia riskejä. Kun vaatimuksia kevennetään ja yrityksille annetaan enemmän harkintavaltaa, raporttien vertailtavuus voi heikentyä. Erityisesti kohtuudella saataviin tietoihin (”undue cost or effort”) liittyvät helpotukset eivät toistaiseksi sisällä selkeitä rajoja tai aikatauluja, mikä voi käytännössä johtaa olennaisten tietojen pysyvään puuttumiseen.

Miten yritysten kannattaa edetä?

Yrityksille, jotka ovat jo julkaisseet laajemman ESRS-raportoinnin, on ajankohtaista siirtää olemassa oleva raporttirakenne uuteen, kevennettyyn viitekehykseen. Tämä tarkoittaa päällekkäisyyksien karsimista, datapisteiden uudelleenarviointia ja raportoinnin selkeyttämistä – kuitenkin niin, että olennainen tieto säilyy.

Yrityksille, jotka aloittavat ESRS-raportoinnin, keskeistä on rakentaa vaatimustenmukainen perustaso ilman yliyrittämistä: määrittää velvoitteet ja aikataulut, tehdä kevyt kaksoisolennaisuusarviointi ja luoda ensimmäinen ESRS:n mukainen raportointimalli, joka on skaalautuva tuleville vuosille.