Poimintoja ajankohtaisista kestävyysaiheisista sääntelymuutoksista

Vastuullisuuteen liittyvä sääntely kehittyy nopeasti ja tuo yrityksille uusia vaatimuksia muun muassa ympäristöväittämiin, hankintaketjuihin, tuotteisiin ja rahoitukseen. Kokosimme yhteen keskeisiä ajankohtaisia sääntelymuutoksia ja niiden käytännön vaikutuksia eri toimialojen yrityksille.

Syksy on tuonut useita muutoksia sääntelykentälle kestävyysraportoinnin muutosten lisäksi. Yritysten vastuullisuustiedot vaikuttavat myös rahoituksen saatavuuteen ja sijoitustuotteiden markkinointiin. Siksi yksi ajankohtainen seurattava sääntelymuutos on rahoituspalvelusektorin kestävyystietojen antamista koskevan SFDR-asetuksen ((EU) 2019/2088) uudistus.

Tuotevalmistajia koskeva sääntely lisääntyy erityisesti vastuullisen hankintaketjun osalta ja yritysten on jatkossa pystyttävä esittämään aiempaa täsmällisempää, todennettavampaa ja tuotekohtaisempaa tietoa vastuullisuudestaan. Tuotevalmistajien kannalta olennaista on tunnistaa ajoissa, mitä tietoa arvoketjusta tarvitaan, kuka vastaa tiedon tuottamisesta ja miten väitteet voidaan näyttää toteen.

Kansallisesti huomio on kiinnittynyt erityisesti luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonarvomarkkinoihin sekä kuluttajansuojalain muutoksiin koskien ympäristöväittämiä. 

Tässä artikkelissa koostamme ajankohtaisista sääntelykentän muutoksista keskeiset huomiot ja tarkastelemme, mitä uudet ja uudistuvat vaatimukset merkitsevät eri toimialojen yrityksille käytännössä.

Luonnon monimuotoisuus ja vapaaehtoiset luonnonarvomarkkinat

Suomessa on kehitetty vapaaehtoisia luonnonarvomarkkinoita, joilla todennettuja luonnon tilaa parantavia hyötyjä voidaan tuottaa, ostaa ja käyttää läpinäkyvien pelisääntöjen mukaisesti. Ekologisessa kompensaatiossa toiminnasta luonnolle aiheutuva haitta hyvitetään parantamalla luontotyyppien tai lajien elinympäristöjen tilaa muualla. 

Elokuussa 2026 voimaan tullut luonnonsuojelulain muutos (737/2026) laajensi järjestelmää siten, että lain mukaisesti tuotettuja luonnonarvohehtaareja voidaan käyttää ekologisen kompensaation lisäksi vapaaehtoisiin luontotekoihin, esimerkiksi yrityksen luontovastuullisuuden osoittamiseen. Muutos koskee erityisesti luonnonarvoja tuottavia maanomistajia sekä yrityksiä ja muita toimijoita, jotka haluavat hyvittää luontohaittoja tai rahoittaa todennettuja luontotekoja. 

Kuluttajansuojalain muutokset: ympäristöväittämiltä vaaditaan näyttöä

Kun vastuullisuus toimii yhä useammin kilpailutekijänä, ympäristöväittämien on perustuttava olennaiseen, ymmärrettävään ja todennettavaan tietoon.

EU:n direktiivi kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä, eli niin sanottu EmpCo-direktiivi (EU) 2024/825, on pantu Suomessa täytäntöön kuluttajansuojalain ja sitä täydentävän asetuksen muutoksilla (573/2026). Uudistus karsii harhaanjohtavia ympäristöväittämiä ja tiukentaa kestävyysmerkintöjä koskevia sääntöjä. Yleisiä ilmaisuja, kuten ”ympäristöystävällinen”, ”vihreä” tai ”vastuullinen”, ei saa käyttää ilman riittävää näyttöä ja asianmukaista täsmennystä. 

Vaatimukset koskevat kuluttajille tuotteita ja palveluja markkinoivia elinkeinonharjoittajia sekä käytännössä myös markkinointi-, tuote-, lakiasiain- ja vastuullisuustoimintoja. Suomessa muutoksia on sovellettu 27.9.2026 alkaen. Yritysten tulisi nyt tarkistaa verkkosivujen, pakkausten, kampanjoiden, ympäristömerkkien ja ilmasto- tai luontoväitteiden näyttöketjut sekä varmistaa, että täsmennys esitetään väittämän yhteydessä eikä vaikeasti löydettävissä olevassa tausta-aineistossa.

Hankintalain uudistus lisää kilpailua

Kesäkuussa 2026 voimaan tullut hankintalain uudistus (519/2026) lisää kilpailua julkisissa hankinnoissa ja vahvistaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin. EU-kynnysarvon ylittävässä avoimessa menettelyssä kilpailutus on lähtökohtaisesti uusittava kerran, jos tarjouksia saadaan vain yksi, ellei hankintaa ole valmisteltu markkinakartoituksen avulla. Lisäksi suuret hankinnat on pääsääntöisesti jaettava osiin, ja kilpailuttamattomia hankintoja sidosyksiköiltä rajoittaa jatkossa 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus.

Uudistus koskee hankintayksiköiden lisäksi laajasti yrityksiä, jotka tarjoavat tuotteita ja palveluja julkiselle sektorille. Markkinakartoitusten merkitys kasvaa, hankintojen jakaminen osiin avaa uusia osallistumismahdollisuuksia ja sidosyksiköitä koskevat muutokset voivat tuoda aiemmin kilpailuttamatta tehtyjä ostoja avoimille markkinoille. 

EU ETS:n muutoksilla vahvistetaan teollisuuden investointikannusteita 

Euroopan komissio ehdotti heinäkuussa 2026 EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) kohdennettua uudistusta, jolla järjestelmää sovitetaan EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteeseen ja vahvistetaan teollisuuden investointikannusteita. Ehdotuksessa päästökattoa kiristetään ja maksuttomien päästöoikeuksien jakamista uudistetaan siten, että se kannustaa aiempaa vahvemmin teollisuuden vähähiilisiin investointeihin. Samalla järjestelmää ehdotetaan laajennettavaksi asteittain muun muassa jätteenpolttoon ja pysyviin hiilenpoistoihin sekä ilmailun ja meriliikenteen sääntöjä tarkennettavaksi.

Muutokset koskevat suoraan päästökaupan piirissä olevia energia- ja teollisuuslaitoksia, lentoliikennettä ja meriliikennettä sekä myöhemmin mahdollisesti uusia toimialoja. Yrityksille uudistus merkitsisi päästöoikeuksien saatavuuden ja kustannusten, maksuttoman jaon ehtojen sekä investointituen mahdollisuuksien entistä tarkempaa seurantaa. 

Kiertotalouden edistämistä odotettavissa EU:ssa

Euroopan komission on tarkoitus antaa marraskuussa 2026 ehdotus uudeksi kiertotaloussäädökseksi (Circular Economy Act). EU:n siirtymää kiertotalouteen voidaan vauhdittaa uusilla kierrätetyn sisällön vaatimuksilla, joiden avulla kierrätysmateriaalien käyttöä tuotteissa lisätään.

Uudistus voi vaikuttaa laajasti tuotteita valmistaviin ja EU:n markkinoille tuotteita tuoviin yrityksiin sekä kierrätys- ja jätealan toimijoihin. Yritysten kannattaa seurata erityisesti tuoteryhmäkohtaisia kierrätetyn sisällön vaatimuksia sekä uusioraaka-aineiden laatuun, jäljitettävyyteen ja saatavuuteen liittyviä velvoitteita. 

SFDR-uudistus: kohti selkeämpiä kestävien sijoitustuotteiden luokkia

Kestävyyteen liittyvien tietojen antamista rahoituspalvelusektorilla koskevaa EU-asetusta eli SFDR-asetusta ((EU) 2019/2088) ollaan uudistamassa. Uudistuksen tavoitteena on tehdä sijoitustuotteiden kestävyystiedoista lyhyempiä ja vertailukelpoisempia sekä korvata käytännössä tuoteluokkina käytetyt nykyiset 8 ja 9 artiklan käsitteet selkeämmillä kategorioilla. 

Uudistus koskee ennen kaikkea finanssimarkkinatoimijoita ja rahoitusneuvojia, kuten rahastoyhtiöitä, omaisuudenhoitajia, vakuutusalan toimijoita ja eläketuotteiden tarjoajia. Uudistus vaikuttaa välillisesti myös yrityksiin, joihin rahastot ja muut rahoitustuotteet sijoittavat, sillä rahoitusalan toimijat tarvitsevat näiltä yrityksiltä vastuullisuustietoja sijoitustuotteidensa luokittelua ja raportointia varten. 

Hankintaketjujen alkuperä tarkentuu: EUDR

EU:n metsäkatoasetus (EUDR (EU) 2023/1115) edellyttää, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvat hyödykkeet ja tuotteet ovat metsäkadosta vapaita, ne on tuotettu tuotantomaan lainsäädännön mukaisesti ja niistä on annettu asianmukainen huolellisuusvakuutus tai muu soveltuva ilmoitus. Asetus kattaa naudan, kaakaon, kahvin, öljypalmun, kumin, soijan ja puun sekä lukuisia niistä valmistettuja tuotteita. Keskeisiä tietoja ovat muun muassa tuotantopaikan maantieteellinen sijainti, toimitusketjun toimijat ja riskinarviointi.

EUDR koskee erityisesti toimijoita, jotka saattavat asianomaisia tuotteita ensimmäistä kertaa EU:n markkinoille tai vievät niitä EU:sta, sekä asetuksessa määriteltyjä kauppaa käyviä ja jatkojalostavia toimijoita. Pääasiallinen soveltaminen alkaa suurille ja keskisuurille yrityksille 30.12.2026. Luonnollisten henkilöiden sekä mikro- ja pienyritysten myöhempi määräpäivä on pääsääntöisesti 30.6.2027, mutta puuta ja puutuotteita koskevaan soveltamiseen liittyy poikkeuksia. 

Pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kielto: FLR

EU:n pakkotyöasetus (Forced Labour Regulation, FLR (EU) 2024/3015) kieltää pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden saattamisen EU:n markkinoille, asettamisen saataville EU:n markkinoilla ja viennin EU:sta. Kielto koskee kaikkia tuotteita ja toimialoja riippumatta siitä, onko tuote valmistettu EU:ssa vai sen ulkopuolella. 

Asetus koskee kaikkia talouden toimijoita, jotka saattavat tuotteita EU:n markkinoille, pitävät niitä siellä saatavilla tai vievät niitä EU:sta, mukaan lukien valmistajat, maahantuojat, jakelijat, vähittäiskauppa ja verkkomyyjät. FLR ei muodollisesti säädä yleistä yrityskohtaista huolellisuusvelvoitetta tai raportointivelvollisuutta, mutta viranomaiselle on pystyttävä toimittamaan tietoa toimitusketjusta ja riskien hallinnasta tutkinnan yhteydessä. Asetusta ryhdytään soveltamaan 14.12.2027, joten erityisesti korkean riskin tuotteiden ja alueiden jäljitettävyys kannattaa rakentaa hyvissä ajoin.

Akkuasetus ja digitaalinen tuotepassi (DPP)

EU:n akkuasetus ((EU) 2023/1542) kattaa akkujen koko elinkaaren raaka-aineista suunnitteluun, markkinoille saattamiseen, käyttöön, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Se sisältää asteittain sovellettavia vaatimuksia muun muassa hiilijalanjäljestä, kierrätetystä sisällöstä, suorituskyvystä, merkinnöistä, tuottajavastuusta ja toimitusketjun asianmukaisesta huolellisuudesta. Asetus koskee akkujen valmistajia, maahantuojia, jakelijoita ja muita akkuja EU:n markkinoille saattavia talouden toimijoita sekä laajasti akkujen arvoketjua.

Asetuksen näkyvimpiä uusia elementtejä on digitaalinen akkupassi, joka on akkuja koskeva digitaalinen tuotepassi (Digital Product Passport, DPP). Akkupassi toimii samalla käytännön ennakkotapauksena jo kesällä voimaan tulleelle laajemmalle EU:n digitaalisten tuotepassien järjestelmälle, mikä on osa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta ((EU) 2024/1781) kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (ESPR)).

PPWR muuttaa pakkausten suunnittelua ja vaatimustenmukaisuutta

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus (PPWR (EU) 2025/40) korvaa aiemman pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin yhtenäisellä, suoraan sovellettavalla sääntelyllä. Asetus kattaa kaikki EU:n markkinoille saatettavat pakkaukset materiaalista riippumatta sekä pakkausjätteen. Sen tavoitteena on ehkäistä pakkausjätettä, vähentää tarpeetonta pakkaamista, lisätä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, kasvattaa kierrätysmateriaalien käyttöä ja yhdenmukaistaa sisämarkkinoiden vaatimuksia.

PPWR koskee pakkausten ja pakattujen tuotteiden valmistajia, maahantuojia, jakelijoita, vähittäiskauppaa, verkkokauppaa ja muita talouden toimijoita. Asetusta on sovellettu pääosin 12.8.2026 alkaen, mutta velvoitteet tulevat voimaan vaiheittain useiden vuosien aikana.