Siirtymäsuunnitelman peruspilarit

Vaikka julkisessa keskustelussa on viime aikoina korostunut EU:n yritysvastuudirektiiviin (CSDDD) ehdotetun ilmastonmuutoksen siirtymäsuunnitelmavaatimuksen poistaminen, tämä muutos ei koske CSRD-raportointia. Sidosryhmille ilmastoraportoinnin ja uskottavan siirtymäsuunnitelman merkitys ei myöskään todennäköisesti vähene. Niiden tulee olla aiempaa konkreettisempia, mitattavampia ja aidosti liiketoimintaan kytkeytyviä. Tieteeseen perustuvat tavoitteet, päästölaskenta ja riskienhallinta ovat nousseet keskiöön sekä suurille että pk-yrityksille suunnatuissa standardeissa, kuten ESRS ja VSME, eivätkä ole niistä poistumassa. Mutta mitä nämä vaatimukset käytännössä tarkoittavat, ja miten uskottava siirtymäsuunnitelma rakennetaan?

”Ilmastosiirtymäsuunnitelman onnistuminen edellyttää sitä, että sekä sisäiset että ulkoiset sidosryhmät otetaan aidosti mukaan sen valmisteluun. Vain yhdessä rakennettu suunnitelma on sellainen, joka palvelee tarkoitustaan ja voidaan myös toteuttaa käytännössä.”

Tiina Tamminen, Manager, Sustainability Advisory Services

Päästölaskenta

Ilmastotyön ytimessä on päästölaskenta, joka perustuu GHG-protokollaan. ESRS:n mukaan raportoivien yritysten tulee raportoida sekä suorat että epäsuorat päästöt (scope 1, 2 ja 3) johdonmukaisesti ja kattavasti. VSME-raportoijien ei ole pakollista sisällyttää scope 3 päästöjä, mutta se on suositeltavaa.

PK-yrityksille VSME-standardi tarjoaa kevennetyn, mutta yhteensopivan tavan raportoida päästötiedot, mikä helpottaa tietopyyntöihin vastaamista ja rahoituksen saamista. Vaikka vastuullisuusraportointi ei tuntuisikaan vielä ajankohtaiselta, on scope 1 ja 2 päästölaskenta hyvä paikka aloittaa. Sen kautta pääsee ilmastotyöhön kiinni matalla kynnyksellä.

Skenaario- ja resilienssianalyysi

Skenaario- ja resilienssianalyysit ovat siirtymäsuunnitelman kannalta keskeisiä: niiden avulla yritys tunnistaa, miten erilaiset ilmastonmuutoksen kehityspolut ja riskit voivat vaikuttaa liiketoimintaan. ESRS:n kannalta toimintaa tulee tarkastella ainakin yhdessä korkean päästötason ilmastoskenaariossa (esimerkiksi IPCC:n RCP4.5 tai RCP8.5), sekä Pariisin sopimuksen kanssa linjassa olevassa skenaariossa (esim. IEA:n NZE), joista on paljon paikka- ja toimialakohtaista aineistoa saatavilla.

Skenaarioanalyysin tärkeyttä ESRS-standardissa onkin korostettu nostamalla se omaksi nimetyksi tiedonantovaatimuksekseen. VSME ei vaadi skenaarioanalyysiä, mutta mahdollistaa tietojen jakamisen ja korostaa myös ilmastoriskien tunnistamista korkeiden päästöjen skenaarioissa, mainiten IPCC:n vakavan ilmastonmuutoksen skenaarion.

Suoritettuaan skenaarioanalyysin ESRS-yritysten tulisi analysoida liiketoiminnan ja strategian resilienssi tunnistettuja riskejä vastaan. Analyysissä tulisi:

• miettiä, miten nykyiset rahavarat joustavat ilmastoriskien osuessa kohdalle ja toisaalta, miten ne mahdollistavat ilmastomahdollisuuksien hyödyntämisen.
• arvioida, miten ketterästi yritys pystyy siirtämään, muokkaamaan, päivittämään tai tarvittaessa poistamaan käytöstä nykyistä omaisuuttaan ilmaston muuttuessa.
• pohtia, miten nykyiset ja tulevat ilmastoinvestoinnit parantavat yrityksen kykyä kestää ja sopeutua muutoksiin.

Näiden analyysien tulokset tulee huomioida myös siirtymäsuunnitelmassa. 

Päästövähennystavoitteet

Tavoitteiden asettamista koskevat perusperiaatteet ovat säilyneet pitkälti samoina: yritysten tulee asettaa mitattavat ja seurattavat päästövähennystavoitteet, jotka ovat linjassa uusimman ilmastotieteen ja Pariisin sopimuksen kanssa. Uudistetussa ESRS E1 -standardissa tavoitteiden raportointia on kuitenkin täsmennetty esimerkiksi näiden tietojen osalta: perusvuosi, tavoitevuosi ja välitavoitteet, tavoitteiden johtaminen ja edistymisen seuraaminen. Lisäksi tavoitteiden uskottavuuden osoittamiseen suositellaan ulkopuolista validointia, kuten Science Based Targets initiativen (SBTi)  hyväksyntää tai VSME saralla päästövähennystavoitteiden ja päästölaskennan varmentamista.

Nämä muutokset eivät muuta tavoitteiden perustasoa, mutta ne selkeyttävät ja yhdenmukaistavat raportointia sekä korostavat läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta. Myös pk-yritysten VSME-standardi on päästövähennysten osalta tavoitteellinen, viitaten SBTi:n vähennystavoitteisiin -42 % (2030) ja -90 % (2050) verrattuna perusvuoteen 2020.

Konkreettisen suunnitelman tekeminen

Konkreettisen suunnitelman tekeminen on edellä mainittujen toimien ydintavoite. Siirtymäsuunnitelman tulee sisältää selkeät toimenpiteet, aikataulut ja vastuuhenkilöt sekä aidosti ohjata yrityksen liiketoimintaa. Suunnitelman toteutumista tulee huomioida tunnistetut riskit ja mahdollisuudet ja sitä on seurattava säännöllisesti ja päivitettävä tarvittaessa.

Siirtymäsuunnitelman peruspilarit siis ovat:

1. Kattava päästölaskenta (scope 1, 2 ja 3). 
2. Tieteeseen perustuvat, mitattavat päästövähennystavoitteet (SBTi, 1,5 °C).
3. Skenaario- ja resilienssianalyysi, joka huomioi sekä fyysiset että siirtymäriskit ja mahdollisuudet, ja auttaa aikatauluttamaan toimenpiteet.
4. Konkreettinen, liiketoimintalähtöinen ja johdon hyväksymä suunnitelma, jonka toteutumista seurataan.

Mitä tästä kaikesta siis pitäisi ajatella? Ytimekkäästi: hyvin tehty siirtymäsuunnitelma antaa yritykselle selkeän suunnan ja varmuutta päätöksentekoon. Kun päästöt on laskettu kattavasti, tavoitteet asetettu tieteeseen perustuen ja skenaariot sekä yrityksen resilienssi arvioitu huolella, suunnitelma muuttuu raportista käytännön työkaluksi. Lopulta kyse on siitä, että yritys tietää, mitä tekee ja miten siitä kommunikoidaan.