Pohjoismainen CSRD-tutkimus: Kilpailuetu syntyy siitä, kuka muuttaa vastuullisuustiedon teoiksi

Modernin rakennuksen lasinen kattorakenne punaisen ja oranssin sävyissä.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tehty ensimmäinen laaja CSRD-vertailu osoittaa, että yli 1000 henkilöä työllistävät suuryritykset ovat ottaneet merkittäviä askeleita kestävyyteen liittyvien riskien, vaikutusten ja mahdollisuuksien tunnistamisessa. Seuraava kilpailuetu ei kuitenkaan synny analyysistä, vaan siirtymäsuunnitelmista ja toimeenpanosta. Yrityksiä erottaa lähitulevaisuudessa kyky muuttaa tunnistetut riskit ja mahdollisuudet investoinneiksi, uusiksi tuotteiksi, kasvuksi ja markkina-asemaksi. 

BDO:n tekemä Nordic CSRD Reporting Study 2025 analysoi 140 suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen pörssiyhtiön CSRD-raportit. Tuore toimialavertailu antaa ensimmäisen näkymän siihen, missä kohtaa yli 1000 henkilöä työllistävät pohjoismaiset suuryritykset ovat matkallaan CSRD-raportoinnista kohti syvempää ymmärrystä, toimeenpanoa ja kilpailukykyä, miten eri toimialat edistyvät raportoinnissaan ja missä ovat mahdolliset pullonkaulat. 

Lähes kaikki pohjoismaiset suuryhtiöt tunnistavat ilmastonmuutoksen, oman henkilöstön ja liiketoiminnan eettisyyden olennaisiksi teemoiksi. Eri toimialat ovat kuitenkin hyvin eri vaiheissa siinä, miten yhtiöt muuttavat kestävyysriskit, sääntelyvaatimukset ja markkinamuutokset johtamiseksi ja päätöksiksi. 

"Seuraavaksi ratkaisee se, miten hyvin yritykset pystyvät muuttamaan raportoinnin tuottaman tiedon ja ymmärryksen päätöksiksi, investoinneiksi ja konkreettisiksi kilpailueduiksi. Yritysjohtoa ei arvioida sen perusteella, kuinka paljon tietoa on kerätty, vaan sen perusteella, mitä ymmärryksen pohjalta tehdään. Negatiivisten vaikutusten vähentämisen rinnalla kiinnostava haaste onkin se, kuka onnistuu rakentamaan niiden ympärille seuraavan kasvuvaiheen", BDO:n kestävän kehityksen neuvonantopalveluiden johtava asiantuntija Janni Kunttu kommentoi. 

Suurimmat mahdollisuudet löytyvät aloilta, joihin kohdistuu suurin muutospaine

Julkisessa keskustelussa vihreän siirtymän voittajina nähdään usein teknologiayritykset. Raportin mukaan rakentaminen sekä luonnonvara- ja materiaalivaltaiset toimialat tunnistavat samanaikaisesti sekä runsaasti vastuullisuuteen liittyviä riskejä että poikkeuksellisen paljon liiketoimintamahdollisuuksia. 

Käytännössä nämä mahdollisuudet voivat liittyä esimerkiksi vähähiilisiin materiaaleihin, kiertotalouteen, uusiutuviin ratkaisuihin tai resurssitehokkuuteen perustuviin uusiin liiketoimintamalleihin.

CSRD-raporttien yleinen taso on noussut huomattavasti

Viime vuonna suuryhtiöt saivat maaliin ensimmäiset CSRD-raportointikierroksensa, kartoittivat riskit, keräsivät datan ja julkaisivat raportit. BDO tutki suomalaisten suuryritysten CSRD-raportit myös keväällä 2025. Kaiken kaikkiaan BDO:n mielestä raporteissa on huomattavasti parempi taso kuin viime vuonna.

”Alkuvaiheessa keskityttiin raportointivalmiuksien rakentamiseen, ja ensimmäinen raportti oli monille vielä harjoittelua, mutta nyt yrityksissä on päästy entistä voimakkaammin keskittymään olennaisuuteen. Olennaisia standardeja, joita yritykset raportoivat, on vähemmän. Niiden muutamien olennaisten standardien sisällä pystytään nyt tekemään vaikuttavampaa työtä, aidosti pureutumaan asioihin keskitetysti ja laatimaan siirtymäsuunnitelmia.”

Tarkemman analyysin BDO on tehnyt energia-, rakennus- ja teollisuustoimialojen yhtiöiden CSRD-raporteista. Löydät toimialakohtaiset analyysit sivun alaosasta. 

Lataa CSRD-raportti jättämällä yhteystietosi!

Pohjoismainen energia-ala erottuu CSRD-raporttien vertailussa toimialana, jossa EU-taksonomian mukaisia investointeja on viety pisimmälle. Energia-alan suuryhtiöt näyttävät jo sitoneen aktiivisesti pääomiaan energiasiirtymää tukeviin hankkeisiin ja integroineen taksonomian vaatimuksia investointipäätöksiinsä.

Ilmastoriskien analysointi on energia-alalla jo valtavirtaa ja energiayhtiöt kuuluvat ilmastoriskien arvioinnin edelläkävijöihin, todennäköisesti osittain huoltovarmuuden vaatimusten vuoksi. Kaikki tarkastellut pohjoismaiset energiayhtiöt olivat analysoineet ilmastoriskinsä ja lähes kaikki myös resilienssinsä. 

Vaikka tarkastelluista toimialoista energiayhtiöillä oli poikkeuksellisen paljon EU-taksonomian mukaisia investointeja (CapEx) muihin toimialoihin nähden, yllättävää on kuitenkin se, että otoksesta vasta harva energiayhtiö raportoi laatineensa virallisen ilmastosiirtymäsuunnitelman tai asettaneensa itselleen tieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet. 

BDO:n kestävän kehityksen neuvonantopalveluiden johtava asiantuntija Janni Kunttu arvioi, että ongelma toimialalla, jonka odotetaan johtavan energiasiirtymää, lienee arvoketjun päästöissä (Scope 3), joita on huomattavasti haasteellisempi vähentää. Esimerkkejä näistä ovat kuljetukset, verkkohäviöt ja prosessikemikaalien arvoketjupäästöt.

”Energia-alan edistymisvauhdilla on kuitenkin erityinen merkitys siksi, että muut toimialat nojaavat pitkälti energiasektorin vähähiilistymiseen. Niiden kestävyystavoitteiden saavuttaminen saattaa siis hidastua, mikäli siirtymäsuunnitelmia ei saada energiayhtiöissä pian vauhtiin”, Kunttu arvioi.

Janni Kuntun mielestä on kiinnostavaa pohtia, miksi energia-alan yhtiöt etenevät joissakin tapauksissa investoinneissa jopa nopeammin kuin mitä siirtymäsuunnitelmien määrä julkisen raportoinnin valossa antaa ymmärtää. ”Relevantti kysymys on myös, mittaammeko ylipäätään energia-alan todellista siirtymää oikeilla mittareilla, jos investoinnit ovat jo liikkeellä, mutta muodolliset suunnitelmat tulevat vasta perässä?” 

BDO:n energia-asiakasyritykset ovat pidemmällä siirtymäsuunnittelussaan

BDO:n omilla energiayhtiöasiakkailla alkaa olla siirtymäpuolen suunnitelmat tehtynä. ”Voi olla että tutkimuksessa mukana olevat yhtiöt valmistelevat suunnitelmiaan pidempään siksi, että ne ovat hyvin monimutkaisia kokonaisuuksia. Toisaalta vuosi 2030 on tulossa hyvinkin pian, eli toimenpiteitä pitäisi ajaa jo eteenpäin”, Kunttu toteaa.

Kilpailuetua CSRD-raportoinnista

Energiayhtiöiden kannalta ei ole lainkaan toisarvoista, millä vauhdilla ne edistyvät. Vauhdikkaimmin ilmastosiirtymäsuunnitelmissaan etenevät yhtiöt rakentavat samalla itselleen selkeää kilpailuetua jäljempänä tuleviin yhtiöihin verrattuna. ”Kun muiden toimialojen yhtiöt asettavat omia ilmastotavoitteitaan, niiden kannattaa luonnollisesti tehdä yhteistyötä sellaisten energiayhtiöiden kanssa, joilla on jo tavoitteet asetettuna.”

Edistymisvauhti voi vaikuttaa myös rahan hintaan. ”Pankit syynäävät tarkkaan energia-alan yrityksiä. Lainarahat menevät herkästi erittäin korkealla hinnalla, jos ilmastotavoitteita ei ole asetettu tai CapEx ei ole niiden mukainen.”

Tyypillisiä toimenpiteitä siirtymäsuunnitelmissa ovat polttoteknologioista (kuten hiili) luopuminen ja uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen. Varautumispuolella mm. lisätään maakaapelointia, joka pienentää ilmastonmuutoksen synnyttämiä riskejä. 

Rahoittajien vaatimukset energiasektorille

BDO on selvittänyt rahoittajien asettamia vaatimuksia eri toimialoille.

Keskeiset vaatimukset. Rahoittajat odottavat mm. energiayhtiöltä julkista, uskottavaa ja liiketoimintaan kytkettyä siirtymäsuunnitelmaa. Sen tulee sisältää vähintään aikataulutetut päästövähennystavoitteet, konkreettiset investoinnit ja toimenpiteet, vastuuhenkilöt sekä Scope 1–3 -päästöjen kehitys. Erityisen tarkasti arvioidaan fossiilisiin polttoaineisiin ja turpeeseen liittyviä riippuvuuksia sekä sitä, onko niiden käytöstä luopumiselle selkeä polku. Esimerkiksi vähänkin turvetta käyttävä tuotantolaitos voi jäädä uuden rahoituksen ulkopuolelle, kun taas sähkökattilat, tuuli- ja aurinkovoima sekä tietyin ehdoin biomassa- tai kaasuratkaisut voivat soveltua rahoitettaviksi. Ratkaisujen tulee täyttää rahoittajan sektorikohtaiset linjaukset, elinkaaripäästörajat ja soveltuvin osin EU-taksonomian kriteerit.

Miksi vaatimuksia asetetaan. Pankkien omat nettonolla- ja rahoitettujen päästöjen tavoitteet toteutuvat vain, jos asiakkaiden päästöt vähenevät. Lisäksi pankkivalvonta edellyttää ilmasto- ja ympäristöriskien tunnistamista, mittaamista ja hallintaa. Energiasektorilla siirtymäriski on suuri, koska polttoainevalinnat, tuotantokapasiteetti ja pitkäikäiset investoinnit voivat lukita päästöjä vuosikymmeniksi. Vaatimuksilla hallitaan myös luotto-, maine- ja sääntelyriskejä sekä varmistetaan, että rahoitettava toiminta säilyy kannattavana muuttuvassa toimintaympäristössä.

Tulevat painopisteet. Huomio siirtyy tavoitteiden olemassaolosta niiden toimeenpanon uskottavuuteen: investointien aikatauluun, välitavoitteisiin, päästökehitykseen ja johdon sitoutumiseen. Rahoittajat seuraavat erityisesti jäljelle jäävien päästöjen käsittelyä, mahdollisten kompensaatioiden perusteluja sekä fyysisten ilmastoriskien ja siirtymäriskien euromääräisiä vaikutuksia. Myös arvoketjun vastuullisuus korostuu. Esimerkiksi uusiutuvan energian teknologioissa voidaan edellyttää varmennettua tietoa komponenttien alkuperästä ja ihmisoikeusriskeistä. Raportoinnilta odotetaan konkreettisuutta, vertailukelpoisuutta ja mahdollisuuksien mukaan varmennettua dataa.

Rakennusalalla suuri osa liiketoiminnasta ja investoinneista kuuluu jo EU:n kestävän talouden luokituksen eli taksonomian piiriin. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että toiminta olisi taksonomian mukaisesti kestävää. Huomattavan harva yritys pystyy osoittamaan, että hankkeet täyttävät kaikki kestävän toiminnan vaatimukset. 

”Käytännössä yritysten pitäisi pystyä osoittamaan merkittävän edistämisen, ei-merkittävää haittaa DNSH (Do No Significant Harm), sekä vähimmäissuojavaatimusten kriteeristön täyttyminen projektikohtaisesti, mikä on toistaiseksi koettu vaikeaksi”, BDO:n kestävän kehityksen neuvonantopalveluiden johtava asiantuntija Janni Kunttu kertoo.

Rakennusalan seuraava kilpailuetu voi syntyä itse rakentamisosaamisen lisäksi entistä enemmän datasta, dokumentoinnista ja toimitusketjujen hallinnasta. Rakennusala on erityisen kiinnostava, sillä kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö kestävää toimintaa olisi, vaan siitä, saadaanko se dokumentoitua tavalla, jota CSRD ja EU-taksonomia edellyttävät.

Rakennusteollisuudella on uusien kiinteistöjen rakentamisessa valtava potentiaali osoittaa EU-taksonomian mukaisesti kestävää toimintaa, mutta sitä, että ne täyttäisivät mukaisuuskriteeristöt, on haastavaa osoittaa. Rakennusyhtiöiden pitäisi käytännössä pystyä jo suunnitteluvaiheessa osoittamaan sijoittajille, että myös EU taksonomian mukaisuuskriteerit täyttyvät. 

”Syitä mukaisuuskriteeristöjen puutteelliseen täyttymiseen lienee useita. Yksi ongelma on taloudellisten KPI-lukujen erottelu EU-taksonomian vaatimalla erottelutasolla, toinen on esimerkiksi toteennäyttö seurannassa. Haasteena voi olla esimerkiksi aliurakoitsijan työntekijöihin liittyvien työtuntien erittely tai todennus siitä, että aliurakoitsijat noudattavat vaikkapa työturvallisuusvaatimuksia, vaikka tämä itsestään selvä käytäntö olisikin. Lisäksi haasteita voi syntyä myös esimerkiksi VOC-päästöjen raja-arvovaatimuksista esim. kattorakenteiden materiaaleissa, kun todellisuudessa vaihtoehtoisia tuotteita korvaajiksi ei välttämättä ole.”

Rakennusmateriaaleihin liittyvä dokumentaatio on sen sijaan jo hyvin selvillä. Esimerkiksi rakennusprojekteista osataan laskea elinkaaripäästöt, energiatehokkuuskriteerit täyttyvät ja yksittäisistä tuotteista on tarkat tiedot olemassa. 

Aiemmin rakentamisessa kilpailtiin sillä, kuka osasi rakentaa. Janni Kunttu kysyykin, käydäänkö tulevaisuudessa kilpailua yhä enemmän myös sillä, kuka pystyy osoittamaan ja todentamaan datalla aikovansa rakentaa ja rakentaneensa oikein?

BDO:n pohjoismaisen CSRD-tutkimuksen perusteella teollisuustoimialan yritysten  vastuullisuuteen liittyvät analyysit näkyvät jo käytännössä. Valtaosa tarkastelluista yrityksistä on jo laatinut siirtymäsuunnitelmia ja asettanut tieteeseen perustuvia päästövähennystavoitteita. Tämä viittaa siihen, että teollisuudessa vastuullisuus ei ole enää erillinen raportointiteema, vaan yhä useammin osa investointi- ja liiketoimintapäätöksiä.

”Teollisuusyhtiöihin kohdistuu myös paljon asiakasvaatimuksia, esimerkiksi tuotekohtaisista päästövähennyksistä, minkä vuoksi teollisuusyhtiöiden tuleekin olla edelläkävijän roolissa”, kertoo BDO:n kestävän kehityksen neuvonantopalveluiden johtava asiantuntija Janni Kunttu.

Teollisuustoimiala näyttää Kuntun mukaan onnistuvan suhteellisen hyvin siinä, missä moni muu vielä ottaa askeleita. Ilmastoriskien analysoinnista siirrytään siirtymäsuunnitelmiin, tavoitteisiin ja käytännön johtamiseen. Tämä tekee teollisuudesta kiinnostavan vertailukohdan muille toimialoille. 

Teollisuusyhtiöitä oli 140 tarkastellun yhtiön joukossa yhteensä 42, eli se oli suurin otos tarkastelluista toimialoista.

  • 37/42 tekee ilmastoskenaarioita. 
  • 31/42 tekee resilienssianalyysiä. 
  • 33/42 on laatinut siirtymäsuunnitelman. 
  • 35/42 on asettanut tieteeseen perustuvat -päästövähennystavoitteet. 

Lisäksi teollisuus kuuluu niihin sektoreihin, joissa EU taksonomian mukaisen liiketoiminnan osuus on raportin mukaan suhteellisen korkea. 

”Yksi selitys saattaa olla se, että teollisuustoimiala linkittyy niin vahvasti alkutuotantosektoriin, joka on pitkällä ympäristötyössä vaatimusten vuoksi. Myös alkutuotannon yhtiöt vaativat yhteistyökumppaneiltaan enemmän, mikä tavallaan kirittää teollisuutta. Ylipäätään on havaittavissa, että kun yksittäiset toimialat ovat vahvasti linkittyneitä, niiden tavoitteet heijastuvat myös suoremmin toisiinsa.”

Haasteitakin toki on, mm. tekniikkaan liittyen. Teollisuusyritykset valmistavat tuotteita, joilla on hyvin tarkat laatukriteerit. Mikäli yhtiö käyttää esimerkiksi enemmän kierrätysraakamateriaalia, vaikkapa kierrätysmetallia, tämä voi heijastua heikompana tuotteen laatuna. Joissain tapauksissa yhtiöt joutuvat odottelemaan että tuotteiden teknillinen valmiustaso (TRL) kasvaa. Tämä saattaa tehdä lyhyellä aikavälillä kestävyystavoitteisiin pääsemisen vaikeaksi. Pitkällä aikavälillä näyttäisi, että teollisuusyrityksillä menee aika hyvin, mikäli samaan aikaan energiateollisuus vähähiilistyy.

Janni Kuntun mielestä havainto nostaakin esiin kiinnostavan kysymyksen suomalaisille johtajille: Entä jos vihreän siirtymän seuraavat suunnannäyttäjät löytyvätkin teollisuudesta?

”Haasteeksi muodostuu kuitenkin se, että sillä on hintansa, että tehdään vastuullista tuotantoa. Globaalit asiakkaat eivät ole vielä valmiita maksamaan vastuullisuudesta syntyvää lisäkustannusta. Hinta on vielä tärkein yksittäinen määräävä tekijä, vaikka vastuullisuus kiinnostaakin.”

Kunttu kertoo, että BDO:n teollisuuden asiakkaiden mukaan laatu ja hinta ovat kilpailuetuja, mutta vastuullisuus ei vielä ole samalla tasolla – se koetaan lähinnä mukavaksi lisäksi. Moni yhtiöistä joutuu myös perustelemaan hallitukselleen esimerkiksi ilmastosiirtymäsuunnitelmia ja sitä, miksi niitä pitäisi tehdä ensimmäisten joukossa. Perusteluja ovat asiakasvaatimukset, pankkien vaatimukset ja edelläkävijyys kilpailijoihin nähden. 

”Tosiasiassa tuotesuunnittelussa tehdään paljon sellaista kehitystä, joka tukee pääasiallisesti asiakastyytyväisyyttä, mutta samalla tukee myös kestävyystavoitteita. Esimerkiksi kun pidennetään tuotteen käyttöikää tai parannetaan energiatehokkuutta, tuetaan kiertotaloustavoitteita ja vähähiilistymistä samalla. Siirtymäsuunnittelu kirkastaa ne asiat, joita jo tehdään vastuullisuuden eteen – eli se on siinäkin mielessä hyödyllinen harjoitus!”

Valmistavan teollisuuden kilpailuetu ei Kuntun mukaan todennäköisesti synny siitä, kuka raportoi parhaiten, vaan siitä, kuka hyödyntää syntyneen ymmärryksen nopeimmin uusissa tuotteissa, investoinneissa ja asiakasratkaisuissa.

Rahoittajien vaatimukset teollisuudelle

BDO on selvittänyt rahoittajien yhtiöille asettamia vaatimuksia vuoden 2026 aikana.

Keskeiset vaatimukset. Teollisuusyrityksiltä odotetaan selkeitä päästövähennystavoitteita ja realistista siirtymäsuunnitelmaa, joka kattaa olennaiset päästölähteet koko arvoketjussa. Suunnitelman uskottavuutta osoittavat historiallinen päästökehitys, tunnistetut päästöajurit, tavoitteisiin sidotut toimenpiteet ja investoinnit sekä johdon sitoutuminen. Käytännössä tarkastelu voi kohdistua esimerkiksi ostettuihin materiaaleihin, toimittajien sitouttamiseen tai vaihtamiseen, kierrätysmateriaalien lisäämiseen, kuljetuksiin, energiatehokkuuteen ja vähäpäästöiseen energiaan. Rahoittajat odottavat lisäksi läpinäkyvää toimitusketjutietoa ja luotettavaa dokumentaatiota, kuten päästölaskentaa, taloudellisia tietoja ja vastuullisuusraportointia.

Miksi vaatimuksia asetetaan. Teollisuuden päästöt muodostavat merkittävän osan pankkien rahoitetuista päästöistä, minkä vuoksi asiakkaiden eteneminen vaikuttaa suoraan rahoittajien omien ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Ympäristötekijät sisällytetään yhä useammin luottoriskin arviointiin: korkeat päästöt, materiaaliriippuvuudet, puutteellinen toimitusketjun hallinta tai kyvyttömyys sopeutua sääntelyyn voivat heikentää yrityksen pitkän aikavälin kilpailu- ja maksukykyä. Rahoittajat pyrkivät myös välttämään ympäristölle haitallisia hankkeita ja viherpesuriskiä. Kestävyystavoitteita voidaan liittää rahoitusehtoihin tai marginaaliin.

Tulevat painopisteet. Vaatimusten odotetaan yhdenmukaistuvan ja laajenevan, kun päästölaskenta ja pankkien sektorikohtainen ohjaus kehittyvät. Erityishuomio kohdistuu Scope 3 -päästöihin, toimitusketjun jäljitettävyyteen, ilmastoriskien taloudelliseen mallintamiseen sekä investointien yhteyteen tavoitteiden kanssa. Ilmaston rinnalla korostuvat biodiversiteetti, kiertotalous, veden käyttö, kemikaalit ja ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite. Hyvä raportointi esittää historialliset ja tulevat päästöurat johdonmukaisina taulukoina tai kuvaajina, kuvaa toimenpiteet ymmärrettävästi ja sisältää olennaiset EU taksonomiatiedot. Rahoittajat seuraavat myös, toteutuvatko annetut lupaukset käytännössä ja onko yrityksellä valmius kiristää toimia, jos nykyinen kehitys ei riitä tavoitteisiin.