Oikaistun käyttökatteen rooli yrityskaupoissa ja arvonmäärityksissä

Käyttökatetta, joka tunnetaan myös termillä EBITDA (Earnings before Interests, Taxes, Depreciations and Amortizations) pidetään yleisesti ottaen kelpona yrityksen varsinaisen liiketoiminnan kannattavuuden mittarina. Käyttökate on yksinkertainen mittari, sillä sen voi laskea suoraan yrityksen tuloslaskelmasta. Käyttökate huomioi ainoastaan operatiiviset tuotot (myynti) ja kulut (ostot, henkilöstökulut ja liiketoiminnan muut kulut).

Analyytikot suosivat EBITDA:aa, sillä se on riippumaton yrityksen tuloverotuksesta sekä rahoitusrakenteesta, mikä tekee siitä myös vertailukelpoisen mittarin samalla toimialalla toimivien yritysten välillä. Todellisuus ei kuitenkaan aina ole näin yksinkertainen.
 Suoraan tuloslaskelmasta laskettu käyttökate sisältää mm. kyseisen yrityksen mahdolliset kertaluontoiset erät. Käyttökatetta tarkempi ja vertailukelpoisempi varsinaisen liiketoiminnan kannattavuuden mittari on oikaistu käyttökate, jossa pyritään oikaisemaan ei-operatiiviset tuotto- tai kuluerät, kertaluontoiset erät sekä muut vertailukelpoisuutta edesauttavat oikaisut. Ideana on hahmottaa, mikä on yrityksen todellinen käyttökatetaso going concern -periaatteella.

Esimerkkejä oikaistavista eristä ja niiden vaikutuksesta oikaistuun käyttökatteeseen:

  • Varsinaiseen liiketoimintaan kuulumattomat tuotto- ja kuluerät, esim. vuokratuloja sekä vuokratuloja vastaavat vuokrakulut (heikentää käyttökatetta).
  • Poikkeukselliset luottotappiot (parantaa käyttökatetta).
  • Potentiaaliset varaston alaskirjaustarpeet (heikentää käyttökatetta varastonmuutoksen kautta).
  • Tilikauden tulokseen perustuvat henkilöstön bonukset, jotka maksetaan tilikauden jälkeen (heikentää käyttökatetta).
  • Kulujen aktivoinnit taseeseen, mitä ei olisi kuulunut tehdä tai kulujen aktivoinnit, jotka olisi voitu tehdä (mikäli tilintarkastaja ei hyväksy kirjattua aktivointia taseeseen, vaikuttaa se negatiivisesti käyttökatteeseen).
  • Omistajan palkan oikaisu markkinatasolle (parantaa/heikentää käyttökatetta)
    • Omistaja voi päättää suoraan oman palkkansa. Mikäli palkka on markkinatasoon nähden liian suuri ja omistaja luopuu työpaikastaan osana transaktioita, ostava yritys joutuu todennäköisesti löytämään uuden työntekijän johtamaan yritystä. Uuden työntekijän palkka on todennäköisesti markkinatason mukainen.
    • Toinen esimerkki on, että omistajat maksavat palkkansa osinkoina, mikä ei näy tuloslaskelman henkilöstökuluissa eikä täten käyttökatteessa. Tästä johtuen tuloslaskelmasta laskettu käyttökate on ”liian hyvä”.
  • Kertaluontoiset oikeudenkäyntikulut (parantaa käyttökatetta).

Ymmärrä kirjanpitotekniset seikat käyttökatteen vertailussa

Vertailtaessa käyttökatetta yritysten välillä on syytä huomioida myös muun muassa kaksi seuraavaa tyypillistä kirjanpitoteknistä seikkaa: 1) Mitä aktivointiperiaatetta kohdeyhtiö noudattaa? 2) noudattaako kohdeyhtiö IFRS-standardeja? Kun kuluja (kuten kehittämismenoja) aktivoidaan taseelle, eivät ne kirjaudu tuloslaskelman liiketoiminnan muihin kuluihin, vaan niistä kirjataan poistoja. Mikäli kohdeyhtiö noudattaa IFRS-standardeja, myös leasingkulut (esim. toimitilavuokrat ja laitevuokrat) aktivoidaan taseeseen, ja niistä tehdään poistoja. Tässäkin tilanteessa kulut kiertävät käyttökatteen ohi tuloslaskelmassa. Täten on tärkeää ymmärtää kahta yritystä vertailtaessa, mitä kirjanpitoteknisiä käytäntöjä yritykset noudattavat.

Oikaistu käyttökate on ratkaisevassa roolissa yrityskauppatilanteessa

Yrityskauppatilanteessa oikaistulla käyttökatteella voi olla ratkaiseva rooli transaktion suunnittelussa ja toteutuksessa. Myyvän yrityksen johto ei välttämättä ole aina halukas paljastamaan potentiaaliselle ostajalle ”negatiivisia oikaisuja”, sillä se vähentää yrityksen arvoa ja voi vaikuttaa lopulliseen kauppahintaan. Tämän hahmottaa helpoiten seuraavan simuloidun yrityskauppaesimerkin avulla, jossa ostaja on ostamassa koko kohdeyrityksen osakekannan:

Myyjä sekä myyjän neuvonantaja (yhdessä ”Myyjä”) esittävät yrityksensä operatiivisen kannattavuuden tason potentiaaliselle ostajalle sekä ostajan neuvonantajalle (yhdessä ”Ostaja”). Myyjä raportoi kohteen oikaistun käyttökatetason olevan 1,0 m€. Taloudellisessa tarkastusvaiheessa (FDD) Ostaja huomaa, että esitetty oikaistu EBITDA-taso sisältää kuitenkin 0,3 m€ kertaluontoisen tuottoerän, joka syntyi kohteen myytyä osan liiketoiminnastaan kuluvana vuonna. Näin ollen Myyjän esitetty 1,0 m€ käyttökate saattaa olla 0,3 m€ liian suuri, jos on perusteltua olettaa, että tämänkaltaisia järjestelyjä ei usein tapahdu tulevaisuudessa.  

Sanottakoon, että arvonmäärityksen lähtökohtana on EV/EBITDA-kerroin. Osapuolet ovat siis sopineet keskenään EV/EBITDA-kertoimen olevan 8,0 perustuen aikaisempien samankaltaisten toteutuneiden transaktioiden kertoimien mediaaniin sekä verrokkiyritysten kaupankäyntikertoimien EV/EBITDA-kertoimien mediaaniin.

Näin ollen Myyjän mukaan kohteen yritysarvo on 8,0 m€ (1,0 m€ x 8,0) ja Ostajan mukaan 5,6 m€ (0,7 m€ x 8,0). Erotus kumuloituu sitä suuremmaksi mitä suurempi kerroin on. Tässä tapauksessa tavallisen käyttökatteen ja oikaistun käyttökatteen erotus on 2,4 m€ Ostajan hyväksi. Loppujen lopuksi kaikki kauppahintaan vaikuttavat potentiaaliset EBITDA-oikaisut ovat neuvottelukysymyksiä.